Tarinat kertovat vallitsevasta todellisuudesta – ei totuudesta
Tuula Niinikangas kirjoittaa, miten työttömyyden myötä erilaiset stereotypiat, myytit ja ennakkoasenteet alkoivat kirjoittaa hänestä tarinaa, josta hän ei enää tunnistanut itseään. Tuohon vieraaseen tarinaan Tuula ei aio tyytyä.

Rakastan tarinoita. Jokaisella esineellä, jokaisella luontokappaleella, jokaisella ihmisellä on oma tarina. Lisäksi on tarinoita, joita muut ovat toisista kertoneet.
Tarinoiden alkuperästä kannattaa olla kiinnostunut. Kannattaa olla avoin ja utelias sille, mitä tarinassa kerrotaan ja sille, mikä jätetään mainitsematta. Kannattaa miettiä, kuka tarinaa kertoo ja miksi. Kuka tarinasta hyötyy tai mitä sillä tavoitellaan?
On syytä miettiä, mitä ennen tarinaa on tapahtunut tarinan sanoittajalle itselleen. Mitkä ovat hänen muistijälkensä, arvonsa ja vaikka pelkonsa? Myös kuulijakuntaan kannattaa kiinnittää huomiota. Tarina muovautuu jo syntyessään myös heidän vaikutuksestaan.
Näitä eri taustoista syntyviä tarinoita ei voi väittää sellaisenaan vääriksi, ei ainakaan pitää suoranaisena valheena. Todellisuus on aina kertojansa näköinen. Se on kertojan todellisuutta, jota ovat muun muassa kokemukset, vallitseva yhteisö ja tunne-elämä muokanneet. Todellisuus on vallitsevien olosuhteiden muodostama kokonaisuus.
Minun todellisuuteni voi olla aivan toisenlainen kuin vieressä seisovan kaverini.
Minä saatan olla hyväntuulinen ja onnellinen koirastani, joka epäluuloisesti mulkoilee vieressä seisovaa kaveriani. Koirani on minulle rakas ja tiedän sen suojelevan minua mahdollisilta vaaroilta. Se on valpas ja valmis pitämään meidän puoliamme.
Kaverini seisoo minun ja koirani kanssa. Hänestä tilanne on hermostuttava: tuo koira ei luota keneenkään. Se tuijottaa kaverini liikkeitä herkeämättä ja valpastuu heti, kun tämä vaihtaa asentoa. Koira on epäluotettava ja kaverin ajatus alkaa takkuamaan. Hän on hermostunut.
Kerron julkisesti autismistani ja ADHD:n värittämästä arjestani. Olen kokenut paljon urallani onnistumisia ollessani yrittäjä. Voin kertoa tarinaani, miten hyväksymisen, oikeiden olosuhteiden ja sopivien valintojen tuloksena elämä rullaa. Olen taitava, kokenut, luova ja innovatiivinen oman alani asiantuntija, joka on hyvällä menestyksellä tuonut tietoa, tietoisuutta ja apua monen ihmisen työhön ja elämään. Olen selvinnyt monista myrskyistä ja toiminut yrittäjänä luoden oman näköistä urapolkua ja saanut työstäni paljon kiitosta ja kannustusta.
Sitten työt yllättäen loppuivat. Pääyhtiö hakeutui konkurssiin ja minä ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi.
Vieras tarina minusta
Tarinaani tulee uusia, aivan erilaisia sävyjä. Olenkin äkkiä työnhakija, jolla tuntuu olevan paljon haasteita. Ikää on kohtalaisesti, vaikka en nyt vielä ihan romu kai olekaan. Työnhaussa digitaitojani ja kykyä olla ajan hermolla epäillään. Uuden omaksumista ei koeta kuuluvan autistin vahvuuksiin. Autismi kuulemma haastaa työyhteisöihin sopeutumistani ja jaksamistani kyseenalaistetaan. Henkilökohtaista empatiakykyäni ja yhteistyötaitojani tarkastellaan ja analysoidaan oppikirjojen autismilokerosta käsin.
Kokemus kääntyy ikääntymiseksi ja henkilökohtaiset piirteeni haasteiksi. Erilaiset stereotypiat, myytit ja ennakkoasenteet alkavat kirjoittaa ihan erilaista tarinaa, josta en enää tunnista itseäni.
Tajuan yhä selkeämmin, mitä kanadalainen rap-artisti Baba Brinkman tarkoittaa sanoessaan: ”Todellisuus on ne harhat, joista olemme samaa mieltä.”
Uhmakkuus nostaa minussa päätään. Jotain minussa vahvistuu. Sisuunnun. Voin vielä vaikuttaa vallitsevaan todellisuuteen. Aion haastaa yhteiskunnan enemmistön katsomaan toisenlaisesta näkökulmasta tarinaa, jonka he ovat luoneet. En sanoisi, että se on helppoa. Mutta tiedostan, että se on tehtävä. Tunnen entistä voimakkaammin, että autismitietoisuuden lisääminen ei ole vain minun ekkoni, inhohimoni. Se on myös minun velvollisuuteni yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien nimissä.
Ja minä kirjoitan samalla myös omaa tarinaani. Tuon julki todellisuuden, missä minä elän.
Kirjoittaja Tuula Niinikangas on neuromoninainen kulkija ja yrittäjä, maailman tarkkailija, ajattelija, ihmettelijä, utelias oppija, kynäilijä ja piirrospipertäjä.